tiistai 25. lokakuuta 2016

MUNICH


Melina (Jennyn koulukaveri), Jenny, minä

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

OUR STORY

Koska blogin äänestyksessä eniten ääniä sai postausaiheet sisustamisesta ja poikaystävästä, päädyin penkomaan arkistoista yhteiskuvia Bennyn kanssa. Meistä löytyy kameralla otettuja kuvia oikeastaan vaan meiän yhteisiltä matkoilta. Näiden myötä ajattelin kirjottaa meidän jonkinnäkösen "tarinan" ja voitte kommentoimalla selventää, millasia poikaystäväpostauksia haluaisitte lukea. Voin yrittää parhaani saada Bennyn joskus vastailemaan mahdollisiin kysymyksiinkin, hah.
Bratislava, Slovakia
Mitään vuosisadan rakkaustarinaa mulla ei valitettavasti oo kerrottavaksi, mutta lähes kolmeen yhteiseen vuoteemme on mahtunut kaikenlaista. Tutustuttiin kesällä 2013 yhteisten kavereiden kautta ja pysyttiin marraskuuhun asti tosi hyvinä kavereina. Oon ilonen et me nähtiin toisiamme päivittäin ja siten tutustuttiin rauhassa tietämättä tulevasta. Ennen ku sitten tunnustin omat syventyneet tunteeni Bennylle, en tiennyt hänen olleen ihastunut muhun melkeen koko kaveruutemme ajan. Aws. Kerranki saa olla kiitollinen omasta puheliaisuudesta ja siitä, että olin vihdoin 16-vuotiaana lopettanut sen typerän haaveilun siitä prinssi Uljaasta.
Riika, Latvia
Marraskuun 26. päivänä päätettiin virallisesti olla yhdessä, vaikka tiedettiin mun lähtevän seuraavana kesänä vuodeksi vaihtoon. Aika meni nopeesti ja meidän suhde eteni kovaa vauhtia. Kohdattiin ekaa kertaa meiän ristiriitaset elämäntilanteet, kun Benny lähti opintojensa puolesta pariksi viikoksi laivalle töihin. Nekin viikot meni näin parin vuoden jälkeen muistellen nopeesti, mut olihan se ihan uus tilanne, kun toiselle ei voinu hetkeen laittaa viestin viestiä. Oltiin kuitenkin totuttu juttelemaan ja jopa näkemään päivittäin, kun asuttiin suht lähellä toisiamme.
Budapest, Unkari
Kun mun vaihtoonlähdön aika ihanan yhteisen keväämme jälkeen koitti, ei pidetty eroamista vaihtoehtona. Toki oltiin etukäteen mietitty taukoa, mut mitä se nyt olis edes käytännössä tarkottanut? Matka lentokentälle oli tunteiden täyttämä, mut vuoden kaukosuhde ei taas jälkikäteen muistellen tuntunu missään. Uskon, että meillä ois ollu niitä pieniä riitoja ja vaikeita päiviä jopa enemmän, jos oltais tapaamme nähty toisiamme 24/7. Pystyttiin kahdeksan tunnin aikaerosta huolimatta kehittämään yhteinen rutiini kuulumisten vaihtamiseksi niin tekstaamalla, soittamalla ku lähettämällä kirjeitäkin. Ensimmäistä vuosipäivää me juhlittiin Skypen kautta.
Oslo, Norja
On varmaan sanomattakin selvää, että meidän suhde kasvo kaukosuhteemme myötä tosi paljon. Totuttelu uuteen arkeen mun vaihdon jälkeen vei toki aikansa, mutta se tunnemyrskyinen koettelemus on kyllä mun yks parhaimmista muistoista. Puolen vuoden sopeutumisen jälkeen Bennyn oli puolestaan aika käydä intti. Tilanne oli taas vähän erilainen, kun nyt nähtiinkin toisiamme satunnaisesti viikonloppuina tai lyhyiden aikavälien jälkeen. Matkustaminen oli ehkä ainoa juttu, joka luonnollisesti muuttui meidän suhteessa Bennyn armeija-aikana. Näistä kuvistakin voi ehkä päätellä, et se on ollu meidän rakkain yhteisin "harrastus". Palkitsin itseni vasta loppukeväällä useammalla matkalla, koska tein valehtelematta päivittäin töitä Bennyn ollessa intissä. Vaikka kahdestaan on mun mielestä parasta matkustaa, sain uusia ihania kokemuksia myös erilaisen matkaseuran kanssa.
Side, Turkki
Tänä kesänä, kun Benny kotiutu armeijan harmaista, muutettiin ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Kesään mahtu paljon ylä- ja alamäkiä, mutta syksyn tuoma arki autto meitä tajuumaan missä mennään. Oon ihastunu uudestaan siihen, kuinka paljon meillä onkaan yhteistä. En pystyis asua kämpässä, mikä ei näyttäis yhtään omaltani. Ollaan mun mielestä oltu yllättävän helposti samaa mieltä lähes kaikesta. Kun Benny lähti eilen pitkästä aikaa päivän varotusajalla kuukaudes laivalle töihin, tuli mulle hetkessä jopa ikävä sitä, kun vessanpöntön reunus ei ollukaan ylhäällä, hah. Niin se vaan on, että tässä vaiheessa suhdetta ei osais enää olla ilman toista tai hänen mitättömimpiäkään "vikoja".
Tallinna, Viro
Käsi sydämellä kerron rakastavani tätä miestä enkä osaa kuvitella elämääni yksinäni. Oon niin onnellinen siitä, että ollaan näin nuorena jo opittu elämään monenlaisissa tilanteissa. Kunhan nyt mikään monimutkanen elektroniikkalaite ei hajois käsiin sillä välin, kun Benny on poissa, niin enköhän mä pärjää asuessani hetken ihan yksin ekaa kertaa elämässäni. Ja olis kiva, jos me ehdittäis tän koettelemuksen päätyttyä nauttia taas hetki sitä täydellistä yhteiseloa ennen ku mä lähden puolestani inttiin. No, ei tästä parisuhteesta ainakaan vauhtia tai vaikeita tilanteita puutu!