perjantai 30. kesäkuuta 2017

ENNEN ARMEIJAA

Näin kolme päivää ennen naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen astumista tuntuu hyvältä hetkeltä kirjotella tänne omista fiiliksistä. Ajatus armeijan suorittamisesta on ollut mun mielessä tosiaan jo ihan pienestä asti, mutta vasta nyt tuntuu siltä, että tä oikeesti tapahtuu. En oo missään vaiheessa (ainakaan toistaiseksi) katunut päätöstäni - päinvastoin. Haluisin jo olla paikan päällä keräämässä valtavan määrän varusteita mukaani ja saamassa lukuisia v*ttumaisia aamujen toivotuksia, ettei tarvis enää arvuutella mitä tulevan pitää. Koska ihan niinku mun vaihtovuosikin, tulee tämäkin kokemus menemään varmasti ohi silmän räpäytyksessä.
Oon viimeiset pari kuukautta kohdannut lähes päivittäin kysymyksen "Joko jännittää?". En kuitenkaan tunnu osaavan jännittää asiaa, joka on ollut mulle niin kauan itsestäänselvyys. Perhoset saattaa lennellä vatsassa vasta sillon, kun pääsen perille ja odottelen muita, joiden kanssa pitäis pian tulla 24/7 toimeen. Oon hieman pessimistinä varautunut jopa siihen, ettei kukaan tykkäis musta ja joutuisin painelemaan menemään ihan yksin. Uskon kuitenkin siihen, että me samalle tielle päätyneet nuoret naiset osataan ainakin pitää yhtä ja saan lyhyessä ajassa tosi tärkeän tukiverkoston ympärilleni.
Pientä pelkoa näin viime hetkinä siviilissä en kuitenkaan aio kiistää. Ainoa pelkoni varusmiespalvelukseen liittyen on kuitenkin se, että tuun olemaan muille haitaksi. Oon aika päämäärätietoinen asioissa mitä teen ainoastaan itseäni varten eikä mua osaa kiinnostaa muiden negatiiviset mielipiteet, mutta mun sisäinen joukkuepelaaja toivoo oman parhaansa tekemisen riittävän myös muille. On raskasta kokea olevansa taakaksi toisille. Oon kuitenkin hakeutunut varusmiespalvelukseen itse ja aion siitä syystä jatkaa maaliviivalle asti aina yksin - olin sitten porukan ensimmäinen tai viimeinen.
Kiinnostus maanpuolustusta kohtaan poikii pitkälti yleissivistyksen ja itsensä ylittämisen halusta. Haluan osoittaa isänmaallisuuteni samalla, kun opettelen asioita, joita naiset ei välttämättä muuten arkielämässä oppisi. Pidän tätä myös hyvänä tapana viettää välivuotta ja kasvaa ihmisenä. Tällä hetkellä oon todella kiinnostunut tähtäämään armeijassa oman alani (journalistiikan) tehtäviin, jotta voisin hyötyä tästä kokemuksesta vielä enemmän sen päätyttyäkin. Aion siis näillä näkymin hakeutua erilaisiin toimittajan tehtäviin jo palveluksen alussa, mutta siitä enemmän sitten myöhemmin. Oon sen verran lujatahtoinen tyyppi, että suoritan kyllä palvelukseni kunnialla loppuun tehtävässä ku tehtävässä. Tiedostan myös sen, ettei oman tahdon ilmaiseminen merkitse armeijassa paljoakaan. Niimpä oon (tässäkin asiassa) varautunut pahimpaan, mutta saahan sitä toivoa parastakin.
Kevät on ollut mulle mainitsemattomista syistä henkisesti melko raskas, mutta voin nyt paremmin ku koskaan. Mulla on mieli ja ajatukset just oikeessa paikassa eikä mulla oo mitään, mistä valittaa. Fyysinen vointi/kunto ei sitten ookaan ihan samalla aaltopituudella, mutta oon ollut tällasessa tilanteessa ennenkin. Siksi tunnen kroppani hyvin ja tiedän, että mun kunto kohenee nopeasti siitä hetkestä lähtien, kun asetan motivaationi siihen. Niimpä monet ehkä kuvittelee mun voivan armeijassa huonosti tänhetkisen melko heikon kuntoni takia, mutta otettuani itseäni niskasta kiinni se ei oo ongelma eikä mikään. Palveluksen suorittaminen tulee nyt tosi hyvään hetkeen mun elämässä, koska kun mun pää on tässä täysillä mukana, seuraa jalat kevyesti perässä.
En tosiaankaan tiedä vielä yhtään, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan. Armeija tulee varmasti hajottamaan myös sinne vapaaehtoisesti hakeutunutta naista, mutta mitä sitten? Mun päätös suorittaa tämä ei oo riippuvainen siitä, kuinka kivaa siellä on. Tuun tekemään kaikki mulle määrätyt tehtävät loppuun asti just niin hyvin kun osaan - ihan kuten kaikki muutkin. Siispä oon varautunut sen olevan täyttä p*skaa, mutta toivon sen antavan mulle sitäkin enemmän kaikkea hyvää. Eikä tässä tarvi selitellä kenellekään yhtään mitään, koska mähän oon se, joka lähtee suorittamaan tätä yksin. Kaikki tsemppiviestit otetaan lämmöllä vastaan, mutta rämmin eteenpäin ilman niitäkin.

Vastaan myös mielelläni aiheeseen liittyviin kysymyksiin, mutta osaan kertoa kaikesta vähän enemmän vasta sitten, kun se on ajankohtaista :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti