lauantai 15. heinäkuuta 2017

KOMPPANIASSA HERÄTYS

Tänään sain herätä omassa kodissani rakkaan avopuolisoni vierestä sen sijaan, että komppanian käytävällä huudettais kyseinen herätys kuudelta aamulla. Ekat pari viikkoa vierähti armeijassa kyllä älyttömän nopeasti... Muutama perhonen lenteli vatsassa junamatkalla varuskuntaan, mut siitä tuntuu olevan jo ikuisuus. Oonkin varmaan vähän hukassa näillä ekoilla lomilla, koska ehdin just tottua uuteen päivärytmiin ja nyt sais taas valvoa/nukkua niin pitkään ku haluaa. No, kotiin on joka tapauksessa ihana päästä käymään.
Intin ekat viikot yllätti mut positiivisesti. Olin ajatellut, että asepalveluksen alku olis tosi kummallista ja kokisin jonkinlaista ahdistusta muuttaessani täysin erilaiseen ympäristöön täysin ventovieraiden ihmisten keskelle. Löysin kuitenkin nopeasti oman paikkani ja "talon tavat" tuli hetkessä tutuksi. Enää ei tarvii ihmetellä miten sänky pedataan oikein, mihin aikaan käydään syömässä tai voiko ikkuna olla auki tuvan ollessa tyhjillään (oikea vastaus: ei voi). Sen sijaan seuraava kahden viikon putki jännittää mua paljon enemmän, koska tiedän et meillä on ensin luvassa kiireinen viikko kasarmilla ja sitten mennään viikon leirille. Toivotaan, et tästä viikonloppulomailusta saa paljon energiaa tuleviin koitoksiin.
Oon sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä, miten hyvin meidän (tyttö)tupa tulee toimeen keskenään. Meillä on suht samanlaisia arvoja ja vaaditaan sekä yksin että yhdessä itseltämme melko paljon. Mä ainakin arvostan tosi paljon sitä, jos joku huomauttaa mulle avonaisesta taskusta ennen ulos siirtymistä. Tällaset pienetkin jutut vaikuttaa nimittäin siihen, millanen kuva me annetaan itsestämme armeijassa. Ollaan opittu jo lyhyessä ajassa puhaltamaan yhteen hiileen, vaikka jokainen edustaa loppupeleissä itse itseään. Nä menneet viikot olis varmasti olleet paljon rankempia, ellei oltais porukalla osattu ottaa ilo irti niistä harvoista hetkistä, jolloin voi nauraa kippurassa niin kauan et vedet valuu silmistä. (Hyvänä esimerkkinä se, kun tupalainen lähti ajatuksissaan käytävää pitkin vessaan pelkät puolustusvoimien kalsarit jalassa XD)
Käytännönjärjestelyistä voisin kertoa sen verran, että päivärytmi on tosiaan aamukuudesta iltakymmeneen. Uni on tullut pitkien päivien jälkeen ainakin mulle tosi hyvin. Vapaa-aikaa ei oo näinä ekoina viikkoina ollut paljoakaan (2h tutustuessamme sotilaskotiin ekalla viikolla, 3h vierailupäivänä viime sunnuntaina sekä 2h yhtenä arki-iltana tällä viikolla), mutta uutta opeteltavaa on tullut niin paljon ettei sitä oo oikeestaan kaivannutkaan. Välillä sitä ajattelee olevansa ihan tietämätön "ulkomaailman" tapahtumista, mut sen kerran ku ehdin lukea uutisia, oli ykskin otsikko aiheesta miten keittää kananmunia keittämättä kananmunia :D Enpä siis enää stressaa sitä, että jäisin jostain paitsi opetellessani maanpuolustusta - päinvastoin. Uskon, että muut jää ennemminkin paitsi siitä, mikä on oikeasti tärkeää.
Mun maanpuolustustahto on todellakin vahvistunut näiden viikkojen aikana. Haluaisin tietenkin päästä ensisijaisesti omaa alaani vastaaviin tehtäviin myös armeijassa, mut pidemmän päälle ajateltuna mulle on ihan sama mihin mut määrätään. Koen nyt todellakin olevani asevelvollinen ja haluan oppia tän kokemuksen aikana kaiken mahdollisen. Tähän mennessä oon ollut itsestäni ylpeä muun muassa ampumaradalla, jossa ammuin ekaa kertaa elämässäni ja sain mielestäni huipun suorituksen 86/100. Päivän huonompi puoli olikin sitten sinne siirtyminen täydessä taisteluvarustuksessa, mutta vaikka mun kunto on joukon hännillä niin mun motivaatio ajaa mua jatkuvasti eteenpäin. Ja hyvä niin kuten ampumatuloksetkin osoitti.
Alkaneen inttielämäni tärkein opetus on ollut lujan tahdon ylläpitäminen. Haluan näyttää sekä itselleni että muille mihin musta on kunhan teen kaiken täysillä. Joukkue on tosiaankin yhtä vahva kuin sen heikoin yksilö, mutta jokaisella on omien vahvuuksien lisäksi myös niitä heikkouksia, joita voi aina hiota. Toivon tältä peruskoulutuskaudelta sitä, että niin tupani, joukkueeni kuin komppanianikin toimisi täysillä yhdessä tärkeän asian puolesta. Saa nähdä mitä aamut tuo tullessaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti